[SISÄLLYSLUETTELO]  [PÄÄSIVU]  [HISTORIA]  [LAPPOHJA 01.07.1941]  [STORKROKAN 01.07.1941]  [DRAGSVIK 06.07.1941]

[LAPPOHJA 07.07. - 08.07.1941]  [HORSÖN 10.07.1941]  [STACKÖRN 13.07. - 14.07.1941]  [MORGONLANDET 16.07.1941]  [LILLMARS 17.07.1941]

[HÄSTÖ 18.07.1941]  [BENGTSKÄR 26.07.1941]  [GUNNARSHOLM/FURUÖN 30.07.1941]  [ELMHOLM 16.08.1941]  [GUNNARSHOLM 02.09. - 03.09.1941]

  [BJÖRKHOLM/KOHOLM  02.09. - 03.09.1941]  [GRÖNSKÄR/FURUSKÄR 06.10. - 07.10.1941]  [STOSKÄR/KOHOLM 14.10.1941]

[LAPPOHJA 21.10.1941]  [BORGARS 21.10. - 22.10.1941]  [SOMMARÖAR 23.10.1941]  [SIVUKARTTA]

 

TIEDUSTELUHYÖKKÄYS STACKÖRNILLE 13.07. - 14.07.1941

Stackörnin alue

KÄSKY TIEDUSTELUHYÖKKÄYKSEN SUORITTAMISEKSI:

1. 13.07. - 14.07.1941 välisenä yönä suoritetaan tiedusteluhyökkäys Stackörnin saaren miehitysvahvuuden selvittämiseksi.

2. Tiedusteluhyökkäyksen suorittaa taisteluetuvartiot Kauppila ja Niemelä.

3. Kumpikin taisteluetuvartio lähettää kolme miestä käsittävän venepartion tähystehtävällä. Vänrikki Kauppila siirtyy itäsaareen kuten yöllä 12.07. - 13.07.1941. Ylikersantti Niemelä siirtyy Tallkarlgrundin saareen. Tehtävänä on seurata kello 22:40 alkavan tykistökeskityksen tehoa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä räjähdyskohtiin. Lisäksi tehtävänä on saada selville kaikki liike, joka tapahtuu venäläisten puolella tähystysajan kuluessa sekä saada määriteltyä venäläisten tuliaseiden paikat sekä majoitusalueet. Tähystys loppuu 14.07.1941 kello 06:00.

Tähystyspartioiden sijainti

4. Joukkue Kauppilasta suorittaa iskuosasto, jonka vahvuus on kahdeksan miestä aliupseerin johdolla, hyökkäyksen kahlaamon kautta Stackörnin pohjoiskärkeen, josta ryhmä etenee kahtena partiona saaren etelärannalle. Jos partiot saavuttavat etelärannan, jäävät ne sinne varustaen itselleen tuliasemat. Ilmoitus tästä on lähetettävä heti joukkueen johtajalle.

Gunnarsholmin ja Stackörnin välinen kahlaamo
- Gunnarsholmin ja Stackörnin välinen kahlaamo nähtynä Stackörnin saarelta. Itse kahlaamo sijaitsee kuvan vasemmassa laidassa.

Stackörnin etelärantaa
- Stackörnin etelärantaa.

5. Iskuryhmän hyökkäystä varten järjestetään tulitueksi kolmen konekiväärin ryhmä Gunnarsholmin lounaisrannalle. Tulitukea annetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että venäläiset avaavat tulen ryhmää kohden. Lisäksi tykistö ampuu kello 22:40 - 22:50 keskityksen Stackörnin saareen sekä kello 22:50 - 23:00 Horsön pohjoisiin niemekkeisiin. Kenttätykistörykmentti 8 toimii tykistövalmistelun jälkeen iskuryhmän tukipatterina. Hyökkäys Stackörnin saarelle alkaa 13.07.1941 kello 22:50.

6. Tiedustelun tulokset ilmoitettava heti puhelimitse.

I/4.Rannikkoprikaatin komentaja majuri Kiveliö

Hyökkäyssuunnitelma

TAISTELUN KULKU:

- 11. Rajajääkärikomppania suoritti tiedusteluhyökkäyksen käskyn mukaisesti.  Iskuryhmä Koski hyökkäsi kello 22:40 kahdessa portaassa kahlaamon yli. Iskuryhmä eteni saaren pohjoiskärjestä saaren keskikohtaan, jolloin venäläiset avasivat varustetuista asemista kivääri- pikakivääri ja konekivääritulen ryhmää kohden.

Kahlaamo
- Gunnarsholmin ja Stackörnin välinen kahlaamo. Sodan jälkeen kahlaamon yli on rakennettu silta helpottamaan liikkumista saaresta toiseen.

Taistelu Stackörnissä alkaa

- Iskupuoliryhmä Pekkarinen eteni tulituksesta huolimatta. Iskupuoliryhmä Koski ryhtyi lähitaisteluun venäläisten kanssa käyttäen konepistoolitulta ja kasapanoksia. Tässä taistelussa tuhottiin kaksi venäläisten konekivääriasemaa. Kosken eteneminen oli kuitenkin pysähtynyt. Tämän vuoksi lähetin rajajääkäri Rautalan johdolla toisen iskuryhmän avuksi. Apuvoimien avulla murtauduttiin venäläisten asemien läpi, mutta tällöin joukkomme hajaantuivat.

Taistelu Stackörnissä jatkuu

- Joukkojemme hajaantumiseen vaikutti maasto, joka oli vaikeakulkuista kaatuneiden puiden takia, yön pimeys, savu sekä ryhmän johtajan kaatuminen. Tällöin annoin irtautumiskäskyn, koska katsoin tehtävän suoritetuksi. Irtautumisen aikana venäläisten tykistö ja kranaatinheittimet ampuivat joukkojamme.

- Stackörnissä oli hyvin paljon erilaista materiaalia. Sotasaaliiksi saatiin muutamia kivääreitä. Horsön venäläinen miehitysosasto ei osallistunut taisteluun muuten kuin kranaatinheitintulella. Venäläisten tykkivene liikkui Medön pohjoispuolella, joka ampui Stackörniä sekä Elmholmia. Hankoniemeltä ampuivat venäläisten raskaat patterit viidestä eri kohdasta sulkuammunnan Storholmin, Furuön ja Elmholmin saariin.

Gunnarsholmin taisteluetuvartion johtaja vänrikki Kauppila

Tähystyspartio Niemelän toteamat kohteet

LOPPUTULOS:

- Venäläisten vahvuus Stackörnissä oli noin 100 miestä. Asemat olivat erittäin hyvin varustetut kallionkoloihin sekä puiden alle. Venäläisten joukosa oli suomalaisia. Tästä aiheutuvasta erehdyksestä johtui rajajääkäri Rehnströmin kaatuminen. Venäläisten tappiot olivat arviolta 40 - 50 miestä ja kolme tuhottua konekivääriä. Suomalaisten tappiot olivat kaksi kaatunutta aliupseeria sekä kaksi miestä. Yksi mies haavoittui ja kaksi katosi hyökkäyksessä.

 

 

Tilannetiedoitus: 14.07.1941 - 15.07.1941:

- 13.07. - 14.07.1941 välisenä yönä suoritettiin kahdella iskuryhmällä tiedusteluhyökkäys Stackörniin. Venäläiset saaressa olivat vahvasti varustetuissa asemissa kallion koloissa ja puiden alla. Venäläisten vahvuus arvioitiin noin 100 miehen vahvuiseksi. Toiminnan aikana tuhottiin kasapanoksilla kolme venäläisten konekivääripesäkettä. Venäläisten tappioiksi arvioidaan noin 40 - 50 miestä. Venäläisten joukossa oli myös suomenkielen taitoisia. Tästä johtunut erehdys aiheutti erään oman miehemme kaatumisen. Omat tappiomme olivat neljä kaatunutta, yksi haavoittunut ja kaksi kadonnutta.

 

HUOMAUTUKSIA:

- Tämän esityksen rakentamisessa on pääsääntöisesti käytetty taistelukertomusta sekä osin sotapäiväkirjoja ja tilannetiedoituksia. Näiden tietoja olen verrannut Niilo Lappalaisen kirjoittamaan kirjaan: Hankoniemi toisessa maailmansodassa. Esityksessä olevat kartat on piirretty taistelukertomuksen välissä olevien karttojen perusteella sekä itse tekstin perusteella.

- Tämä esitys poikkeaa sangen paljon Lappalaisen esittämästä tapahtumien kulusta. Lappalaisen mukaan iskuryhmään kuului 11 miestä ja tappiot kaatuneina olivat yhdeksän miestä! Sama 11 miehen iskuryhmä ja 9 miestä kaatuneina kummittelee useissa tutkielmissakin, vaikka sotapäiväkirja tai taistelukertomus ei tätä väitettä tuekaan. Lisäksi Lappalaisen kirjassa venäläisten vahvuus arvioidaan noin 70 - 80 mieheksi ja tappioiksi noin 30 miestä. Syytä lukujen erilaisuuteen en osaa antaa, mutta olen päätynyt luottamaan alkuperäisiin asiakirjoihin huolimatta siitä, että venäläisten vahvuus ja tappiot taistelussa on varmasti arvioitu yläkanttiin.

- Toinen kadonneista suomalaisista on merkitty haavoittuneeksi taistelukertomuksessa. Vielä tilannetiedoituksessa kadonneiksi on listattu kaksi miestä. Kyseisestä kadonnutta ei kuitenkaan löydy Suomen Sodissa 1939 - 1945 menehtyneiden tiedostosta eikä sotavankien matrikkelista. 11. Rajajääkärikomppanian sotapäiväkirjan mukaan kyseinen henkilö haavoittui ainoastaan olkavarteen, joten kyseinen "kadonnut" lienee päässyt kuitenkin pois Stackörniltä varsinkin, kun joukkojen vetäytyminen saarelta tuntuu olleen järjestäytynyttä.

- Alueelta johon tähystystietojen mukaan on merkitty todennäköinen majoitusalue ei löydy juuri minkäänlaisia rakenteita. Joko tähystystieto on ollut virheellinen tai sitten alueella on sijainnut vain telttakylä, josta ei ole mitään jäänyt jäljelle. Ylikulkupaikka on varmasti sijainnut paikassa johon se on merkitty. Alueella on kuitenkin nykyisin yksityislaituri, joten alueen tutkiminen ei ole mahdollista. 

Copyright © 2006, 2007 Kimmo Nummela