[SISÄLLYSLUETTELO]  [PÄÄSIVU]  [HISTORIA]  [VESTERVIK]  [BREDVIK]  [GRUNDSUND]  [RILAX]  [STORÖN]  [PARGAS]

[PRÄSTKULLA]  [LÅNGSTRAND]  [VIMONBÖLE]  [STORHOLMEN]  [SKOGBYTRÄSKET]  [HARPARSKOG]  [SPJUTBÖLE]

[BJÖRKKULLA]  [VITSAND]  [BJÖRNHOLMEN]  [ODENSÖ]  [SOMMARÖ]  [SKÅLDÖ]  [BAGGÖN]  [SIVUKARTTA]

 

HISTORIA

- Hankoniemi ja ympäröivät alueet ovat lähes aina olleet tärkeitä sotilaallisia kohteita. Suomenlahti pystytään suhteellisen helposti sulkemaan Hankoniemelle ja Viron rannikolla sijaitsevaan Paldiskiin sijoitetulla rannikkotykistöllä. Etäisyys näiden kahden paikan välillä on ainoastaan 80 kilometriä. Etäisyys Hangon lähellä sijaitsevasta Russaröstä Paldiskin lähellä sijaitsevaan Osmussaareen Viron rannikolla on ainoastaan 60 kilometriä. Tämän vuoksi alue on ollut tärkeä niin Venäjälle kuin entiselle suurvallalle Ruotsillekin. Hankoniemi tarjoaa myös erinomaisen paikan laskea joukkoja maihin ja edetä nopeasti kohden Helsinkiä ja Turkua. Viimeinen muttei vähäisin syy Hankoniemen tärkeyteen on se, että Hangon satama pysyy auki talvisinkin. Kaikki edellä mainitut seikat osoitettiin toimiviksi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin Venäjä sulki Hanko/Russarö ja Paldiski/Osmussaari välin rannikkotykistöllä, estäen näin laivaliikenteen Suomenlahden perukalle, jossa Pietari sijaitsee. Tämän jälkeen tulivat saksalaiset sisällissodan aikana ja laskivat huhtikuussa 1918 joukkoja maihin Hangossa. Saksalaiset etenivät nopeasti Hangosta Helsinkiin. Modernin sodankäynnin muuttuminen liikkuvammaksi ja kiinteiden rannikkotykkiasemien vanhentuminen tässä mielessä, ei ole muuttanut Hankoniemen sotilaallista tärkeyttä.

- Kysymys Hankoniemestä nostettiin jälleen pöydälle, kun Neuvostoliitto esitti Suomelle aluevaatimuksia syksyllä 1939. Yksi vaatimuksista oli vuokrata Hanko ja ympäröivät alueet Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Tätä Suomi ei yksinkertaisesti voinut hyväksyä. Sotilastukikohdan vuokraaminen Suomen maaperältä ei tullut kuuloonkaan. Venäläiset yrittivät useaan kertaan muuttaa suunnitellun vuokra-alueen rajoja, mutta suomalaisten vastaus oli aina tiukka ei. Jos Hangon kysymys ei olisi ollut aluevaatimuksissa, voi olla että Suomi olisi hyväksynyt vaatimukset ja Talvisotaa ei olisi koskaan käytykään. Esimerkiksi J.K. Paasikivi, joka oli valtuutettuna neuvottelijana Moskovassa mainitsee, että hänen mielestään Suomen olisi pitänyt tehdä joitakin myönnytyksiä venäläisille välttääkseen sodan. Myös Mannerheim, joka hyvin tiesi Suomen armeijan tilan, oli sitä mieltä että Suomi olisi voinut antaa Jussarön Hangon sijasta. 

- Venäläiset ja erityisesti Stalin olivat turhautuneita suomalaisiin. Stalin jopa ehdotti, että jos kerran suomalaiset eivät pidä vieraan vallan sotilastukikohdasta omalla maaperällään, niin venäläiset kaivaisivat kanavan poikki Hankoniemen, jolloin tukikohta ei olisi enää Suomen maaperällä. Neuvottelut kuitenkin päättyivät tuloksettomina 9. marraskuuta 1939. Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939 hyvin tunnetuin seurauksin.

Harparskog-linja ja esityksessä käytetty aluejako

 - Talvisodan loppuessa 13. maaliskuuta 1940 Suomen täytyi hyväksyä paljon ankarammat aluemenetykset, kuin mitä oli keskusteltu syksyllä 1939. Yksi näistä aluemenetyksistä oli Hankoniemi ja sitä ympäröivät saaret. Alue joka nyt vuokrattiin Neuvostoliitolle oli paljon isompi, kuin se mistä oli aikaisemmin keskusteltu. Tilanne Suomelle oli nyt erittäin vaarallinen ja Hankoniemi sekä sen venäläinen sotilastukikohta täytyi pystyä sulkemaan tehokkaasti muusta Suomesta. Käsky Hangon lohkon puolustuksesta annettiin 15. maaliskuuta 1940 heti Talvisodan päätyttyä. Everstiluutnantti Kesämaa määrättiin lohkon komentajaksi 19.maaliskuuta 1940.

- Neuvostoliiton vuokra-alueen raja oli pitkä ja vaikea vartioida ainoastaan merivoimien joukoilla. Kenraalimajuri Väinö Valve, merivoimien komentaja, pyysi lisää joukkoja ja korkea-arvoisen upseerin maavoimista asetettavaksi hänen alaisuutensa. Ainoastaan näin vuokra-alueen rajaa pystyttäisiin vartioimaan tehokkaasti. 13. Prikaati perustettiin aluksi tähän tehtävään ja myöhemmin sodan uhan kasvaessa 17. Divisioona otti vastuun vuokra-alueen vartioinnista. Lisäksi 4. Rannikkoprikaati sekä rajavartioita asetettiin Valveen komentoon. Yhdessä nämä joukot muodostivat Hangon ryhmän, joka perustettiin kesäkuussa 1940 johtamaan operatiivisia valmisteluita. Hangon ryhmää komensi aluksi eversti Aarne Snellman. Hän pysyi ryhmän komentajana aina kesään 1941 saakka, jolloin Hangon rintaman joukkojen uudelleen organisointi tapahtui. Aluksi everstiluutnantti Kesämaa komennettiin Hangon ryhmän komentajaksi, mutta elokuusta 1941 eteenpäin komentajana toimi eversti E.R. Koskimies.

- Linnoitustyöt aloitettiin hyvin nopeasti rauhan tultua. Kapteeni Kuumola saapui alueelle 29. maaliskuuta 1940 tehtävänään saada linnoitustyöt alkuun. Pääkohdat joita tuli pohtia Hankoniemen alueen puolustuksessa olivat, että vihollisella oli nyt tukikohta, josta se saattaisi aloittaa yllätyshyökkäyksen kohti strategisia kohteita Suomessa. Toisekseen puolustuslinjan tulisi olla mahdollisimman lähellä Neuvostoliiton vuokra-alueen rajaa, koska mitä pidemmälle linja rakennettaisiin rajasta, sen pidemmäksi puolustuslinja kasvaisi. Jos esimerkiksi puolustuslinjan etäisyys rajasta olisi 15 kilometriä, koko linjan pituus olisi ainoastaan 40 kilometriä. Jos taas linja rakennettaisiin 25 kilometrin etäisyydelle vuokra-alueen rajasta, kasvaisi puolustuslinjan pituus jo 70 kilometriin. Kolmas kohta määritteli pääpainon alueen puolustuksessa Hankoniemelle ja linnoitustyöt tällä alueella olivat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä. Neljäs ja viides kohta Hankoniemen puolustuksen pohtimisessa käsitteli alueelle määrättäviä joukkoja ja joukkojen jatkuvan taisteluvalmiuden ylläpitämistä.

Hangon uudet omistajat saapuvat

- Kenttälinnoitteita piti lisäksi rakentaa samanaikaisesti kantalinnoitteiden kanssa. Koska oli oletettavaa, että Neuvostoliiton päähyökkäys tapahtuisi itärajalla, ainoastaan vähäisiä joukkoja varattaisiin Hangon alueelle. Puolustuslinja suunniteltiin ja rakennettiin Sommarö - Björnholmen - Skogby - Harparskog - Vitträsk - Storholmen - Bojnäset - Grundsund - Bredvik tasalle.

- Rakennustöiden oletettiin maksan 70 - 100 miljoonaa markkaa. Rakennustyöt aloitettiin erittäin nopeasti ja suurin osa suunnitelmista oli valmiina jo kesällä 1940. Talven aikana saatiin paljon aikaiseksi ja Sotamarsalkka Mannerheim vieraili myös alueella nähdäkseen miten rakennustyöt etenivät. Jatkosodan alkaessa Hankoniemen linnoitustyöt oli saatu lähes päätökseen. Linnoitustyöt Hankoniemen itä- ja länsipuolella eivät päässeet kunnolla alkuun kuin vasta keväällä 1941, joten paljon ei näillä alueilla saatu valmiiksi. Siitä huolimatta myös Hankoniemen itä- ja länsipuolella kenttälinnoitteita rakennettiin jatkuvasti.

- Jatkosodan alkaessa Hangon ryhmä jaettiin eri lohkoihin. Lohkoja oli kuusi: Hiittisten lohko, Bromarvin lohko, Prästkullan lohko, Hankoniemen lohko, Snappertunan lohko ja Inkoon lohko. Harparskog-linja oli liian kaukana vuokra-alueen rajasta, jotta se olisi pystynyt vaikuttamaan välittömiin toimiin rajalinjalla. Lisäksi suomalaiset joukot heti sodan alkaessa siirtyivät eteentyönnettyihin asemiin Porsö - Storholmen - Möön - Prästö - Lackisår - Kamsholmen - Nästräsk - Lappvik - Järnö - Björholmen - Danskog - Elgö tasalle. Harparskog-linja jäi sangen kauaksi näistä asemista. Kaikesta huolimatta vankkatekoinen puolustuslinja mahdollisti joukkojen siirtämisen itään, joka tehtiin heinä- elokuussa 1941. Tehokas puolustuslinja sai myös venäläiset luopumaan ajatuksista yrittää hyökkäystä Hankoniemellä. Heikko puolustuslinja olisi muuttanut historiankirjoitusta Hangon rintaman osalta venäläisten mahdollisesti hyökätessä. Puolustuslinja antoi myös suomalaisille pioneereille hyvän paikan harjoitella linnoitettuja asemia vastaan hyökkäämistä.

Uusi rajalinja Hankoniemellä

- Linnoitusraportti, joka on päivätty 31. toukokuuta 1941, ilmoittaa että puolustuslinjalla oli 46 betonista bunkkeria valmiina ja toiset 141 olivat rakenteilla. Lisäksi 113 avointa konekivääripesäkettä oli rakennettu sekä 29 panssarintorjuntatykinasemaa. 12 konekivääripesäkettä oli rakenteilla. Tykkiasemia oli rakennettu 70 ja 17 tulenjohtopesäkettä oli saatu valmiiksi. 12 tykkiasemaa oli rakenteilla. Korsuja oli saatu valmiiksi 46 ja 13 oli edelleen rakenteilla. Piikkilankaestettä oli rakennettu yhteensä 57,8 kilometriä. Panssarivaunuesteen osalta raportin ilmoittama lukema on mielenkiintoinen, koska raportin mukaan ainoastaan 3,8 kilometriä panssarivaunuestettä oli saatu valmiiksi ja ainoastaan 1,5 kilometriä oli rakenteilla. Jos raportin luvut ovat oikein, tarkoittaa se sitä, että loput panssarivaunuesteestä rakennettiin erittäin nopeasti kesällä ja syksyllä 1941, koska estelinja menee läpi Hankoniemen. Linjan pituus Hankoniemellä on hieman yli 9 kilometriä ja kyseinen alue ei ole ainoa paikka Harparskog-linjalla, jonne panssarivaunuestettä rakennettiin. Tämän vuoksi raportin ilmoittama luku on erittäin pieni.

- Jatkosodan päätyttyä Harparskog-linjan merkitys päättyi myös. Neuvostoliitto ei enää halunnut Hankoniemeä. Suomi joutui nyt vuokraamaan Porkkalan Neuvostoliitolle. Porkkalasta neuvostotykistö olisi voinut pommittaa jopa Helsingissä sijaitsevaa Eduskuntataloa.

- Nykyään Harparskog-linja, joka edelleen on hyvässä kunnossa, uinuu metsässä lähes unohdettuna. Ainoastaan muutamat muistomerkit muistuttavat ihmisiä Hankoniemen ja ympäröivän alueen merkityksestä toisessa maailmansodassa. Bunkkereiden sisälle mennessä palaa takaisin Talvisodan jälkeisiin päiviin. Toivottavasti pidät vierailustasi Harparskog-linjalle tämän esityksen kautta. Kyseessä on puolustuslinja, jonka historiankirjoitus on lähes unohtanut. Itärajaa suojanneesta Salpa-linjasta on kirjoitettu useita kirjoja, mutta Harparskog-linjasta ei ole ainuttakaan.

Copyright © 2005, 2006 Kimmo Nummela