[SISÄLLYSLUETTELO]  [HARPARSKOG-LINJA]

[GALLERIA]  [INFO]  [LINKIT]  [LÄHTEET]  [SIVUKARTTA]  [PÄIVITYKSET]

 

BREDVIKIN ALUE JA BROMARVIN LOHKO
("Kesämökkiläinen")

- Kaksi Salosta kotoisin olevaa tätiäni toimi toinen muonituslottana rakenteen 425 tienoilla ja toinen sotilaskotisisarena "komentopaikan" lähellä. Hän tapasi siellä tulevan miehensä, joka tuli tauolle Porsön saaren tulihelvetistä.

- Heiltä olen jotain kuullut alueen historiasta Hangon rintaman aikana, mutta vielä enemmän eräältä henkilöltä, jonka isä oli sivutoiminen panostaja ja osallistui Bredvikin alueen linnoitustöihin. Taisteluvaiheen aikana hän toimi ymmärtääkseni huolto-sotamiehenä. Joka tapauksessa hän kertoi olleensa viemässä soppaa kohteen 40 a & b miehistölle, mutta toinen tykkiasema oli saanut täysosuman ja sen miehistö kuollut. Päivämääränkin olen kuullut, mutta unohtanut. Rintavarustusta ei tuhonnut ajan hammas vaan neuvostokranaatti. Muistolaatta liittynee tähän.

- Neuvostokranaateista on kyse myös kuvissasi kohteesta 601, jonka sijainti on kartalla hieman väärässä paikassa. Korsurivistö on kallion pohjois-, ei länsireunalla. Kranaattien kupariset johtorenkaat ovat tykinputken rihlojen urittamat. Ne on siis ammuttu. Tätä rojua löytyy edelleenkin melko paljon ja kuvan kohteeseen ne on joku ilmiselvästi kerännyt ja unohtanut tai epäillyt suutareiden voivan vielä räjähtää. Erään perheen pojat hankkivat itselleen esimerkiksi polkupyörät sodan jälkeen keräämällä rautaa ja myymällä sen Hankoon romukauppiaalle. Kuuleman mukaan paikkakunnan saunoissa suosituin kiuaskivilaatu on kranaatinsirpale...

- Henkilökohtaisesti olen lujasti siinä uskossa, että "komentopaikaksi" merkitsemäsi kellari on juuri sitä, eli vain kellari. Se on juuri sellainen kuin 1700- 1800- lukujen juureskellarit olivat. Luulen, että hiekkakuopan rinteeseen tehdyn holvauksen on täytynyt olla jo melko rapautunut sodan aikaan ja pelkästään lähistölle osunut kranaatti olisi saattanut sortaa sen katon. Viimeistään saranoilla oleva ristilimitetty puuovi osoittaa, että tässä on rauhanajan rakennelma. Sitä toki on myös erään talon rakennelma, joka kuitenkin joutui sotilaskäyttöön. Viljamakasiini, joka toimi tulenjohtotornina. Komea rakennus sai täysosuman. Komentopaikkana toimi ymmärtääkseni puinen rakennus, jossa myös sotilaskoti sijaitsi. Sen kivijalka on maastosta vaivoin havaittavissa.

- Kun tykkiasema 40:n jyräsivät venäläiset, jyräsi Teollisuuden Voima Oyj kohteen 409. Kyseiselle niemelle vievän tien linjaus kulki vielä muutama vuosi sitten nykyistä lännempänä. TVO omisti niemen, Marholmenin saaren, Bredvik Möön saaren, puolet Storholmenin saaresta ja mantereen Storholmenin länsipuolella. Marholmenilta myytiin mökkitontit firman henkilökunnalle ja näiden veneyhteyttä varten siirrettiin tie viemään Marudden niemen itäreunaan. Sinne tehtiin myös tarpeellinen veneiden vesillelaskuluiska. Linnoitusrakennelma sijaitsee tässä kohdassa.

-
Bredvikin alueen kartan lounaisnurkan panssarivaunuesteitä en mielestäni ole koskaan havainnut. Keskiosasta en mene sanomaan. Vestervikin kartan esteet sen sijaan lienevät oikeita. Karttaan merkityt tulenjohtopaikat ovat pääasiassa siihen hommaan aivan sopimattomissa paikoissa.

- Paitsi näitä mantereen paikkoja on Storholmenilla paljon jälkiä kevyemmistä asemista. Siellähän ei oltu aivan niin kaukana rintamasta kuin kartta näyttää. Raja kulki kyllä Horsön saaren pohjoispuolella, mutta vihollisuuksien alussa venäläiset sangen ripeästi valtasivat Horsön ja Storholmenin väliset saaret. Saarista käytiin tämän jälkeen sangen verisiä takaisin valtaustaisteluita, joissa suomalaiset jäivät toiseksi.

- Linnoitushistoriallisesti Horsön tarjoaa makupalat, erityisesti sen luoteisnurkan Utterklint. Saarella oli kai noin 500 neuvostosotilasta. Jäljellä on vielä jopa telttasaunan kiukaita. Kaiken kaikiaan Hangon rintama ei ollut vain lukko. Aktiivista ja suhteellisesti ottaen sangen veristä sotaa käytiin juuri saarilla, muillakin kuin kaikkien tuntemalla Bengtskärillä.

Yksi viimeisistä Hangon postilähetyksista, ennen kaupungin luovuttamista Neuvostoliitolle

- Paikallinen legenda kertoo, että kun Hankoa evakuoitaessa matkustajalaiva "Josef Stalin" oli lähtövalmiina, osui sen peräkannelle 10 tuuman kranaatti, joka ammuttiin haupitsilla Bredvikin alueelta. Ohjausvikaisena ja tulenjohtajien raportin mukaan peräkansi liekeissä laiva kuitenkin lähti satamasta, mutta sai kai myöhemmin miinakosketuksenkin ja ajelehtiessaan tuuliajolla lähemmäs Viron rannikkoa, päätyi saksalaislentäjien harjoitusmaaliksi. Lähtijöitä oli yli 7 000, lopulta perille päässeitä kai 1 700.

- Alueelta josta tykki ampui, paukkui noin 5 vuotta sitten. Pitkän hellejakson jälkeen tuli ukkonen. Ja meni. Kolme päivää sen jälkeen paukkui metsässä. Pari päivää sen jälkeen eräs henkilö haistoi palaneen käryä ja meni metsään nenäänsä seuraten. Parin aarin kokoinen suonotkelma savusi. Palokunta paikalle ja tilanne saatiin hallintaan. Salama oli iskenyt kallionnyppylällä kasvavaan vaivaisella mäntyyn ja sen juurta myöten suon sammaleisiin. Kytevän turpeen räjäyttämiä suomalaisia ilmatorjunta-ammuksia löytyi puolisen tusinaa ja räjähtämättömiä saman verran.


- Kun Grundsundin osalta kerrot Hangö Granitin toiminnan jatkuneen vuoteen 1940, ei se ehkä aivan pidä paikkaansa. Varmasti toiminta Hangossa loppui miehitykseen ja keskeytyi sodanajaksi, mutta sodan jälkeen yhtiö tai joku muu yritys jatkoi vaalean harmaan graniitin louhimista Grundsundista ja Bredvikin Brakaholmista. Se graniitti päätyi Tehtaankatu 1:n julkisivuihin.

- Rakenne 422 ei ilmeisesti ole ollut kuin mahdollinen ammusvarasto.

- Rakenne 405 on itse asiassa neljän kallioon louhitun T- kirjaimen sarja. Poikkisakara on noin 2,5 metriä ja varsi noin 5 metriä. Syvyys on noin 2.5 metriä. Entisenä rantapyssyn miehenä olen pitänyt tätä tyypillisenä rannikkotykistöpatterin sijoituksena., mutta olen ihmetellyt, millaisia aseita niihin on ollut tarkoitus laittaa. Raskas kranaatinheitin tai jäykkälavettinen "Hyppy-Heikki" ehkä lähinnä. Konekivääriasemia ne eivät missään tapauksessa ole.

- Myöskään rakenne 404 ei mielestäni ole konekivääriasema. Rakenteella on myös "sisaret" lähimaastossa.

- Rakenne 407 on mielestäni juuri siinä mihin se karttaan on merkitty. Kyseinen rakenne sijaitsee sekin kesämökin pihassa. Kyse on halkaisijaltaan noin 7 metriä leveästä kallioon louhitusta ja noin 5 metriä syvästä kuilusta, jonka takaseinästä puuttuu pätkä. Olen kuvitellut näitä ilmeisesti keskeneräisiksi jätettyjä kuiluja Rt-tornitykkien sijoituspaikoiksi.

- Rakenne 409 on samankaltainen rakenteen 407 kanssa ja kolmas samanlainen rakenne löytyy rakenteen 405 lounaispuolella. Näitä on mielestäni kovin vaikea mieltää miehistöbunkkereiksi.

- Olen maastohavaintojen ja paikallisjuttujen ohella lukenut Niilo Lappalaisen: Hankoniemi toisessa maailmansodassa. Sen paikallisesti koskettavimpia kertomuksia on sivuilla 103-105, Gunnarsholmin (Gunnholmen) ja Stackörnin maihinnousu. Nämä saarethan olivat Suomen puolella rajaa, mutta venäläisten jo heinäkuussa miehittämiä ja sen jälkeen parin verisen yhteenoton tapahtumapaikkana, kunnes suuri maihinnousu Gunnarsholmiin tapahtui 2.9. keskiyöllä kapteeni Karaksen johdolla. Säkkipimeässä hyökkäys pysähtyi saaren puoliväliin venäläisten vastarintaan. Karas lähti vetäytymään. Venäläiset kuitenkin toivat joukkojaan meritse suomalaisten selustaan saaren koilliskärkeen. Oliko kuljetusaluksia yksi vai kaksi on epäselvää. Yhden veneen kuitenkin suomalaiset onnistuivat uhkarohkealla kasapanoksen heitolla tuhoamaan syvään rantaveteen. Veneen hylky lepää edelleen siellä kuin avattu simpukka. Vallitsi melkoinen kaaos ja Karas kiirehti pakoon.

- Lappalainen: "Vihollinen pääsi pohjoisrannalle vetäytyvien suomalaisten noustessa veneisiin. Uraa-huudot kaikuivat. Syntyi sekasortoinen tilanne. Vihollisen tuli piiskasi veneitä ja niihin pyrkiviä miehiä. Veneitä oli liian vähän, joten irtautuminen sujui hitaasti. Vihollisen painostus kasvoi sen huomattua suomalaisten irtautuvan. Vetäytyminen tapahtui lopulta paonomaisesti."

- Toisin kuin sotahistorioista voi ymmärtää, ei saaristolaisilla 1930-luvulla ollut kovinkaan paljon moottoriveneitä. "Kalastajamoottorivenein tehty maihinnousu" tarkoitti yhtä moottorivenettä, joka hinasi perässään kolmea neljää saaristolaissoutuvenettä. Gunnarsholmille hyökkäsi ilmeisesti runsaat parisataa suomalaista ja heidät vietiin sinne samalla kalustolla ainakin kahdessa eri aallossa. Pakovaiheessa veneet olivat pohjoisrannassa odottamassa, mutta eiväthän niihin voineet kaikki yhtä aikaa mahtua. Kapteeni Karas kuitenkin mahtui moottoriveneeseen. Venäläiset tulittivat korkealta rantakalliolta veneitä, jotka hinauksessa etenivät tuskallisen hitaasti. Kapteeni Karas tarttui puukkoonsa ja katkaisi hinausköyden. Hän ei aikonut olla yksi niistä 78 miehestä, jotka menettivät henkensä. Kallion alla paikallaan seisovissa soutuveneissä olleet olivat helppo maali venäläisille aamuyön hämärässä. Pari päivää myöhemmin etelätuuli toi Möön rantaan yhden veneen täynnä venäläisten siihen latomia suomalaisten ruumiita.

- Bromarvin lohkon sotilaat olivat paljolti paikkakunnan omia miehiä. Pari vuotta sodan jälkeen oli Karas tunnistettu Bromarvin kirkolla. "Suomenruotsalainen hyväntuulisuus ja suvaitsevaisuus" oli hävinnyt hetkessä ja mies oli piesty pahanpäiväisesti. Rikosilmoitusta hän ei tiettävästi tehnyt.

Kenttäpostikortti 13.03.1942

- Olen itse snorklaillut jälkikasvuni kanssa Gunnholmenilla (Gunnarsholm), kun vesi vielä oli kirkasta. Pohjoisrannan syvänteistä löytyy kaikennäköistä, minkä epätoivoinen sotilas päältään riisuu pyrkiessään uiden puoli kilometriä leveän salmen yli. Vastoin yleistä käsitystä, saaristolaiset ovat usein sangen huonoja uimareita.

- Mainitset linnoitussuunnitelman olevan keväältä 1940. Ehkä jossain on tallella myös se suunnitelma, jonka perusteella louhintatyöt toteutettiin, sillä eroavaisuudet ovat huomattavat. Käsittääkseni syy muutoksiin on strateginen. 1940 pelättiin venäläisten maihinnousua, 1941 valmistauduttiin venäläisten karkottamiseen.

- Kuuleman mukaan välirauhan aikana Bredvikin alueella kävi suomalaisten mukana saksalaisia sotilashenkilöitä suunnittelemassa louhintatöitä. Pidän kertomusta luotettavana ja näin ollen myös mahdollisena sitä, että alueelle olisi suunniteltu kantalinnoitettuja tornitykkejä. Alue ei nimittäin ole lainkaan huono tykistön sijoituspaikka, jos tavoitteena on Suomenlahden sulkeminen ja Hangon huoltokuljetusten estäminen. Russarö oli venäläisillä ja Jussarö toivottoman suojaton meritse tapahtuvine huoltoineen. Bolax ja Örö suojaavat Hangon läntistä, mutta nyt olikin kyse Hangon itäisestä.

- Tornitykkejä ei tänne tullut, mutta esimerkiksi panssarilaiva Väinämöinen tuotiin Bromarvin länsirannalle moukaroimaan Hankoa. Kiinteiden kanuunoiden puutteelle ei ehkä sittenkään ollut syynä materiaalipula, vaan se että Barbarossa käynnistyi "liian aikaisin".

- Saksalaisille Hangon merkitys oli ilmeisesti hieman toinen kuin vuoden 1940 suomalaisstrategisteille. Hanko oli Baltiaan työntyvien joukkojen selän taakse jäävä uhka. Niinpä saksalaiset aloittivat Hangon pommittamisen heti aloitettuaan sotatoimet itärintamalla ja jatkoivat sitä, vaikka Suomi periaatteessa oli vielä muutamien päivien ajan puolueeton.

- Se että vuonna 1955 on linnoitusasemien määrää ja laatua ilmeisesti vähätelty puolustusvoimien inventoinnissa, voi johtua poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Ehkä ei haluttu kertoa, että suunnitelmissa oli ollut enempi offensiivinen kuin defensiivinen luonne.

- Ja lopuksi henkilökohtainen muisto; Vuonna 1958 järjestettiin Hangon Silversandissa suuri valtakunnallinen partioleiri. Ohjelmistoon kuului esimerkiksi suunnistuskilpailuja, eli juoksimme paljon metsissä pitkin juoksuhautoja. Piikkilangat olivat todellinen riesa. Tuolloin oli rautaromun poiskorjaaminen vielä sangen kesken ja esimerkiksi reiälliset teräskypärät olivat sangen arvostettuja matkamuistoja, mutta eihän niitä kovin monelle riittänyt. Moni joutui tyytymään käyttämättömiin ilmatorjunta-ammuksiin ja vielä pienempään. Niitä sitten vietiin reput notkollaan ympäri Suomea...

TAKAISIN

Copyright © 2006, 2007 Kimmo Nummela