[SISÄLLYSLUETTELO]  [PÄÄSIVU]  [HISTORIA]  [BENGTSKÄR]  [MORGONLANDET]  [HORSÖN]  [STACKÖRN]  [ELMHOLM]  [FURUÖN]

[GUNNARSHOLM]  [SOMMARÖAR]  [KÄRINGSHOLMARNA]  [GRÖNSKÄR]  [FURUSKÄR]  [DRAGSVIK]  [BORGARS]  [LAPPOHJA]

[LILLMARS]  [LILLKROKAN]  [STORKROKAN]  [HÄSTÖ & FURUHOLMEN]  [GRISLOM]  [STORA VALTERHOLM]  [LILLA LÅNGHOLM]

[VRAKHOLM]  [BJÖRKHOLM]  [ELGEN]  [KOHOLM & STOSKÄR]  [LÅNGHOLM]  [GLOSKÄR]  [SIVUKARTTA]

 

DRAGSVIK

Dragsvik

 - Dragsvikin alue sijaitsee Hankoniemellä noin 19 kilometriä Tammisaaresta lounaaseen. Etäisyyttä Hankoon, joka sijaitsee Dragsvikistä lounaaseen, tulee 18 kilometriä. Vuonna 1941 Dragsvik oli läntisin piste Hankoniemen maarintamalla.

- Etulinjan kulku kartalla on piirretty käyttäen alkuperäisiä karttoja, jotka näyttävät sekä venäläisten, että suomalaisten asemien sijoituksen alueella. Päälähteet ovat olleet Rannikkopataljoona 55:n piirtämä kartta alueen kenttävarustustöistä sekä suomalaisten vuonna 1943 piirtämä kartta venäläisten Hangon vuokra-alueesta. Yksittäisiä rakenteita karttaan ei ollut järkevää sijoittaa, koska käytännössä kartta olisi täynnä rakenteita. Kartalle piirretty etulinja näyttää linjan yleisen kulun. Puolustuksessa on kuitenkin ollut syvyyttä varsinkin venäläisten puolella, joten etulinja ei ole ollut vain yksi taisteluhautalinja maastossa, vaan linjan edessä ja takana on myös ollut asemia.

- Alueen hallitsevat maisemanpiirteet ovat Dragsvikin lahti lännessä ja Lappvikin kartanon pellot alueen itäosassa. Nämä kaksi maisemanpiirrettä ovat rajoittaneet etulinjan kulkua erityisesti suomalaisten puolella. Lappvikin kartanon pellot olivat aivan liian avoimia minkäänlaisten pesäkkeiden rakentamiseen. Tämän vuoksi suomalaisten etulinja seurasikin pellon reunan rajaa kartanon länsi- pohjois- ja itäpuolella.

- Käytännössä suomalaisten etulinja, josta pystyttiin tehokkaasti tulittamaan venäläisten etulinjaa, rajoittui tälle noin 300 metrin matkalle Dragsvikin lahden ja Lappvikin kartanon pellon välisellä alueella. Tällä 300 metrin matkalla on sangen isoja kallioita, joita on käytetty asemien rakentamiseen. Kallioiden edessä olevaan maastoon on puolestaan rakennettu taisteluhautaa sekä joitakin korsuja.

- Suomalaisten linnoitustöistä Dragsvikin alueella on pääsääntöisesti vastannut Rannikkopataljoona 55. Pataljoonan laatimasta kenttävarustustyöluettelosta käy ilmi, että alueelle rakennettiin ampumahautaa noin 150 metriä, joissa oli neljä T-kirjaimen muotoista pesäkettä ja jotka oli vahvistettu hiekkasäkeillä ja varustettu suojakomeroilla sekä laatikkoperiskoopeilla. Lisäksi pesäkkeistä johti yhdystiet taaksepäin. Lisäksi samaan ampumahautaketjuun liittyi kolme vartiopesäkettä, kaksi konekivääripesäkettä, kaksi vaihtopesäkettä ja tulenjohtopaikka kranaatinheittimille. Kaikissa näissä oli hirsillä katettu suojakomero. Alueen korsut olivat katettu puolentoistametrin maakerroksella ja ne kykenivät majoittamaan puolijoukkueen.

- Taaempana itse kallioiden päällä on sijainnut yksinkertainen piikkilankalieriöeste noin 200 metrin matkalla. Lisäksi alueella on ollut hiekkasäkein vahvistettuja vartiopaikkoja, joissa ainakin yhdessä on ollut katettu sirpalesuoja.

- Syvyyttä suomalaisten puolustuksessa ei käytännössä juuri ole. Tämä selittyy sillä, että tarkoituksena oli taistellen viivyttää venäläisiä, ennen itse Harparskog-linjaa, johon mahdollinen hyökkäys maarintamalla oli saatava pysähtymään. Rajalinjan tuntumassa olevia asemia ei oltu ajateltu pidettäväksi loputtomasti.

Tähystystä etummaisista asemista kohti vuokra-aluetta

- Venäläisten puolella etulinja alkaa Dragsvikin pohjukassa olevalta kalliolta ja jatkuu yhtenäisenä kohden Borgarsin kukkuloita. Jos suomalaisten puolustuksessa ei juuri syvyyttä ollut niin samaa ei voi sanoa venäläisten asemista. Koko Hankoniemi oli kirjaimellisesti kaivettu auki ja puolustuslinjat seurasivat toisiaan. Jos suomalaisten olisi onnistunut läpäisemään ensimmäinen linja, olisi sen takana ollut taas toinen linja ja niin edelleen, kunnes viimein olisi saavuttu Hangon kaupungin tuntumaan, jossa sijaitsi viimeinen venäläisten puolustuslinja.

- Dragsvikin pohjukan kukkulalle venäläiset olivat rakentaneet useita katettuja pikakivääri- ja konekivääriasemia, jotka pystyivät hallitsemaan tulella etumaastoa. Myös itse Dragsvikin lahden suunta oli suojattu pikakiväärein ja konekiväärein. Taaempana kukkulan takana on sijannut katettuja ja avoimia tykkiasemia, jotka ovat ilmeisesti myös kyenneet ampumaan suorasuuntauksella.

- Dragsvikin kukkuloilta venäläisten etulinja menee kohden Borgarsin kukkuloita, seuraten Kofverhagin kartanontietä sekä Öbyntietä. Puolivälissä Borgarsia ja Dragsvikiä on toinen keskittymä katettuja pikakivääri- ja konekivääriasemia. Nämä asemat ovat tienparannustöiden yhteydessä hieman tuhoutuneet, mutta osan niistä löytää edelleen maastosta. Asemien edessä on ollut pikkilanka- ja kompastusesteet sekä panssarikaivanto, joka edelleen löytyy alueelta hyvässä kunnossa. Etumaasto on myös ollut miinoitettu. Aivan näiden asemien takana on ollut kaksi tykkiasemaa. Tykkiasemat ovat niin lähellä etulinjaa, että niillä on ollut tarkoitus ampua suorasuuntauksella.

- Dragsvikin alue on ehkäpä mielenkiintoisin alue Hankoniemen maarintamasta. Alueelle ei juuri ole rakennettu uusia rakennuksia ja alue onkin lähes siinä tilassa mitä se oli suomalaisten ja venäläisten joukkojen tuijottaessa taisteluhaudoista toisiansa. Suomalaisten ja venäläisten etulinjan kulun voi edelleen maastosta havaita helposti. Alueelle on myös helppo löytää. Lappohjan jälkeen käännytään Öbyntielle. Auton voi hyvin jättää hylätylle tienpätkälle Öbyntien ja Kofverhagin kartanontien risteyksessä. Entiselle rajalinjalle on tästä vain reilun 200 metrin matka.

- Etulinjaa tarkastellessa ei voi kuin ihmetellä sitä rohkeutta mikä sai nousemaan taisteluhaudasta ja etenemään ei-kenenkään-maan lävitse kohden venäläisten vahvasti varustettuja asemia. Hankoniemellä sota ei ollut salamasotaa vaan se muistutti enemmänkin vuosien 1914 - 1918 sodankäyntiä. Se mitä tiedämme nykyään venäläisten asemista, tukee JR 13:n komentajan vastahakoisuutta suorittaa tiedusteluhyökkäyksiä venäläisten asemia vastaan.

Tiedusteluhyökkäys Dragsvikissä 06.07.1941

Suomalaisten etulinjan alueet (Kartassa sinisellä numerolla)

 

Alueen numero kartalla

Huomautus

No. 1

Alueelta löytyy edelleen rajamerkin jalusta.

No. 2

 

No. 3

 

No. 4

 

 

Venäläisten etulinjan alueet (Kartassa punaisella numerolla)

 

Alueen numero kartalla

Huomautus

No. 1

 

No. 2

 

No. 3

 

Copyright © 2006, 2007 Kimmo Nummela